Onhan se ollut tahtojen taistoa, mutta Miehen sisulla ja logiikalla Tahtotila -teokseni saatiin sittenkin Kylälle.

Minä sen tein, mutta mutta mies (tässä vaiheessa vielä pienellä alkukirjaimella, hyvin pienellä!) pyöritti päätään vinosti hymyillen ja haikaillen niiden aikojen perään jolloin minäkin tyydyin maalaamaan tauluja. "Ei kestä!", Ei mitenkään voi pysyä kasassa!" "Oletko ajatellut kuinka se pystytetään ettei se lähde ensi tuulessa lentoon?"

Joo, ei, en ollut ajatellut. 

Mies kävi viikolla muutamankin kerran kaupoilla, lautatarhalla ja rautakaupoissa, mutisi läpipulteista, reevuista ja vaijereista, sekä vietti paljon aikaa teosta huvittuneena ihmetellen, mutta samalla tukia rakentaen ja vahvistaen. Minä kävin välillä etsimässä kadonneita työkaluja ja ojentamassa niitä pultteja ja räikkiä.

Tänään sitten kun nuori mieskin tuli kotilomalle saimme teoksen roudattua kylälle.

Nyt Mies vaatii että hänestä käytetään tässä blogikirjoituksessa taas sitä isoa M-kirjainta, edes. Kun en kerta suostunut että teoksen nimikyltissä minun nimeni olisi ollut vain suluissa.

Mutta minä (ihan pikkuruisella ämmällä) sen suunnittelin ja minä sen rakensin! MIES oli kyllä tehokkaana assistenttina.

Olen vahvasti sitä mieltä että miesten aivot on rakennettu läpipulteilla reevaten ja naisten sinitarralla kauniisti asetellen. Ja yhteistyöllä onnistuu, ikinä ei mies olisi tuollaista tehnyt, ei ainakaan tuolla tavalla, enkä minä olisi saanut sitä omin keinoineni kestäväksi.