Matkamessureissu tuli ja meni, mutta tulipa tehtyä.

Palasimme (tai ainakin minä palasin) melkosen romuna. Ei tahdo istumatyöläisen selkä kestää seisomista. Enää. Eikä minun tarvinut edes paljoa siellä tiskillä nättinä seistä, kun meitä oli muitakin Joutsan myyjiä paikalla. Silti neljä päivää suuressa kaupungissa vei mehut. Päässä surisee vieläkin ja olo on nöhjänen.

Matkamessut eivät ole messujen joukossa omia suosikkejani, joten kierteleminen siellä ei paljoa kiinnosta. Sen verran vietin siellä aikaani kuitenkin, että huomasin monien paikkakuntien myyvän itseään kulttuurilla. Paikalle oli tuotettu niiden kummallisten isopäisten ja lapsia pelottavien karvaotusten lisäksi myös oikeita taiteilijoita: ainakin muusikoita ja näyttelijöitä. Taiteellinen taso saattoi hiukan vaihdella, mutta väittäisin että aika korkeatasoisia pätkiäkin siellä pääsi näkemään ja kuulemaan. Ja kyllä kulttuuri vetikin yleisöä, siellä missä tapahtui oli myös eniten väkeä.

Tästä voi vetää ihan suoran johtopäätöksen: sellaisilla paikkakunnilla, missä on kulttuuritapahtumia käy myös turisteja. Matkamessuilla kannattaa siis kulttuuria nostaa vakan alta esiin. Jopa Tallinnan Oopperan johtaja väittää Suomen Matkamessujen lisänneen selvästi heidän katsojamääriään. Mikäpä ettei; saattaahan joku Joutsaankin tulla, kun täällä on Haihatus!