1301926887_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Amos Anderssonin museossa avattiin viime viikolla Pauliina Turakka Purhosen retrospektiivinen Pistoja ja vetoja näyttely.

Tuttujen töiden - ja monien uusienkin - näkeminen yhtenä kokonaisuutena oli elämys, jonka syvyyttä vain lisäsi avajaistilaisuudessa tavatut monet teosten malleina olleet ihan oikeat ihmiset. Avajaisissa kuultuja lausahduksia: "hei onks toi se Kaarina siitä taulusta?", "mun äiti on tossa kuvassa!","tunnistitsä mut tosta?" ja "hei, mähän tunnen sut, sun kuvas oli siinä näyttelyssä vuonna 2006!"

Näyttely on hieno! rehellistä Pauliinaa, ronski, rankka ja raadollinen jollain kummallisen armollisella tavalla. Kankaasta taidokkaasti ommeltuja kirkollisia veistoksia, veri virtaa, mutta juhlalliseen paatokseen sisältyy jotain lohdullisen toteavaa ja arkista.

Pauliinan näyttelyssä kannattaa ehdottomasti käydä itse, minä en ainakaan sitä kokemusta pysty sanoin kellekään selittämään. Avajaisissa julkaistiin myös Pistoja ja vetoja kirja Pauliina Turakka Purhosen taiteesta.

Haihatus on juuri nyt myös melkoisessa pistojen ja vetojen repivässä välitilassa.

Kunnanvaltuustossa päädyttiin viikko sitten yllättäin äänestyksen (13-12) jälkeen  Koiravuoren kiinteistökaupan siirtämisestä julkiseen myyntiin. Päätös sinänsä ei meitä paikalla olleita haihatuslaisia yllättänyt, mutta se tapa, millä muutamat kunnanvaltuutetut osoittivat tietämättömyyttään Haihatuksen kaksitoistavuotisesta toiminnasta pöyristytti kyllä.

Kohuhan siitä sitten nousikin.

Onneksi on löytynyt paljon puolesta puhujiakin ja olemme saaneet paljon kannustavia puheluita ja sähköposteja

Eiköhän tästä vielä edetä, vaikka nyt vähän suunnitelmat vetkuuntuivatkin.