375962.jpg
Pyysivät palautetta lehden toimitukseen, laitoin ja innostuin samalla laittamaan muuallekin kiitosta. Kielteinen palautehan kyllä täältäkin lähtee varsin vikkelästi, mutta se kiittäminen tahtoo jäädä hyvistä aikeista huolimatta.

Tiedänhän että kun näyttelyssä käy väkeä ja kirjoja ostetaan, se on myönteistä palautetta, mutta silti en aina tiedä tykätäänkö oikeasti.
Viime viikolla sain ihan nokakkain kadulla kiitosta paikallislehden kolumnistani, miehen kautta sain kiitosterveisiä Menevän miehen malli -kirjasta ja yhdessä palaverissa kehuttiin  kesänäyttelyämme.  Nämä lämmittävät mieltä uskomattoman paljon.

Lehtikuvitukset varsinkin tahtovat välillä kaihertaa, kun kuvan toimitukseen lähtemisen ja julkaisemisen jälkeen ei näe eikä kuule sen vastaanotosta mitään. Vaikka itse olisikin tyytväinen, ei voi tietää kolahtavatko ne muihin, siksi aina lehden lukijalta saatu kiitos saa hyrisemään.

Joten kiitinkin tällä viikolla sitä palautetta pyytänyttä lehteä (oikeesti ihan aiheellisesti), kiitin myös kunnanisiä suunnittelemastaan retkiluisteluradasta ja kiitin hesaria tämän päivän sisältösivujen Helen/Susan kuvaparista, joka vangitsi katseeni ja toden totta pisti lukemaan ja vasta sitten ymmärtämään, etteivät kuvat liitykään mitenkään yhteen.
Samalla lähti kiitos myös Ville Tietäväisen hesarin tuntematon sotilas -juttusarjan kuvista ja aina hyvistä kuvittajien MAYK ja Korpak  kuvituksista.

Ja kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tämänkin loppuun asti!