706816.jpg

Mauri Korhosesta ja hänen taiteestaan kertoo tuorein Opettaja-lehti. Teos, johon edelleen kaivataan lisää pyyhekumeja on nimeltään Teidän syntinne ovat poispyyhityt ja se komistaa kesän ajan Haihatus 2007 näyttelyä.
Taiteilija analysoi teoksensa näin:

Erään teoksen anatomia


Kuluvan vuoden keväällä järjestin kotipaikkakunnallani Suonenjoella keräyksen, jossa etsiskelin ihmisiltä ylimääräisiä pyyhekumeja. Lisäksi Haihatuksen kotisivuilla kerrottiin hankkeesta ja Opettaja-lehdessä oli pieni ilmoitus asian tiimoilta. Kenellekään en kertonut mitä aioin kuminpalasista tehdä…

Takauma: lähimenneisyys

Kirjoituspöytäni laatikossa pyöri vuosikausia erilaisia vanhoja pyyhekumeja, joita en ikinä käyttänyt - en edes tiennyt miten ne sinne olivat kulkeutuneet. Ne olivat kuin ihmisiä, jotka sinne oli unohdettu ja ne kuvasivat mielestäni ihmisen elämää: On tehty virheitä, on jouduttu korjaamaan ja kumin särmät ovat vuosien varrella hioutuneet. Joku on kulunut enemmän, joku vähemmän, joku on likainen ja joku niin kova ja kiiltävä ettei se pysty pyyhkimään mitään. Ja kaikki ne on unohdettu jonnekin kirjoituspöydän laatikkoon.

Ajattelin, että kerään työtovereiltani (koulusta), sukulaisilta ja ystäviltäni vähän näitä nuhruisia pyyhekumeja, asettelen ne vierekkäin ja katson mitä tulee. Eräänä iltana olin verstaassa suunnittelemassa jotakin ja kuten aina, kuuntelin radiota. Eikö vaan sieltä kuulunut iltahartaus, jossa todettiin, että syntinne ovat poispyyhityt. Ja se oli sillä selvä! On tehtävä Bysantti-henkinen mosaiikkityö, joka kuvaa sitä kun Jeesus antaa anteeksi koko ihmiskunnalle!

Rakastan hölmöjä ja ristiriitaisia ideoita ja mitä hölmömpi ja ristiriitaisempi, sen parempi. Kumeista koostuva Jeesus saattaa olla monen mielestä epäsovinnainen, mutta minua viehättää se, että yksi länsimaisen kulttuurin keskeisimmistä ikoneista muodostuu vanhoista poisheitetyistä ja hyljätyistä pyyhekumeista. Siinä on jotakin samaa kuin itse Jeesuksessa, joka historian mukaan oli heikkojen, hyljeksittyjen ja unohdettujen ystävä,puolustaja ja lohduttaja. Ja lisäksi: Mikä kuva meistä ihmispyyhekumeista loppujen lopuksi muodostuu kun olemme vierekkäinasetettuina?

Chaplin on sanonut, että elämä on kokokuvassa komediaa ja lähikuvassa tragediaa. Tämä lause on keskeinen tekijä kuvataiteellisessa tuotannossani.

Nykyaika

Ajattelin, että teoksesta voisi tulla samankokoinen kuin Ateneumin kahvion seinällä oleva Keisarinna Teodoraa ja hänen seuruettaan esittävä mosaiikkityö (271 x 413 cm). Ei muuta kuin kumeja keräämään. Parin kuukauden keräystuotto oli noin 900 kpl. Näytti siis siltä, että työn tekeminen saattaa kestää muutaman vuoden tai ainakin tuosta massiivisesta koosta on luovuttava.

Mutta toisaalta Cézanne piti periaatteenaan, että taideteoksen on oltava aina valmis – olipa se sitten lopullisessa muodossaan tai sitten ei. Tältä pohjalta uskalsin tuoda keskeneräisen teoksen esille Haihatukseen. Nyt pyydän apuanne: Mikäli Teillä on kätköissänne vanhoja ja tarpeettomia pyyhekumeja, lahjoittakaa ne tämän teoksen "restaurointiin". Voitte laittaa kuminne teoksen vieressä oleviin Kevyt-Mauri astioihin tai postittaa ne kirjeessä allekirjoittanelle. Valmiita osoitetarroja on saatavilla teoksen vierestä. Kiitoksia!

Mikäli haluatte nimenne mukaan tukijalistaan oheistakaa se mukaan – keräysastiaan tai kirjeeseen.