1267815763_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Haihatuksessakin on talvi ja paljon lunta, mutta kesää tehdään kiivasti. (kuvassa Haihatuksen talvehtiva resepsuuni) Taiteilijalistan julkaisemme keskiviikkona 10.3. Mäntän Kuvataideviikkojen taiteilijat julkistettiin torstaina, hieno on nimilista sielläkin.

Jäin miettimään lehdestä lukemaani Kuvataideviikkojen kuraattorin Annu Vertasen ajatusta siitä että taide pyrkisi olemaan nykyään hirveän kuraattorilähtöistä, "ajatellaan että taiteilijat ovat  vain värituubeja tai karjaa ja että vasta kuraattori on se, jonka ansiosta näyttelyt syntyvät". Itsekin taiteilijana hän haluaa omalla kuraattorikaudellaan antaa taiteilijoille vapauden, eikä sido heitä teemaan, koska hänestä on mielekkäämpää että taiteilijat voivat tehdä sitä mitä muutenkin tekevät tarvitsematta miettiä miten se sopii otsikkoon.

Hmm. Onhan se noinkin, taiteilijat tarvitsevat vapautensa, jotta hyvä tulee. Itse en kuitenkaan vähättelisi kuraattorin merkitystä näyttelylle. Kuraattorin valitsema taiteilijalista on koko näyttelyn kivijalka. Hyvää kokonaisuutta ei synny sillä että halukkaat taiteilijat vain ilmoittautuvat mukaan. Tilankäyttö on myös tärkeää, jonkun on pidettävä se hallussa ja koottava teoksista "keskusteleva ja herättävä" kokonaisuus, se ei onnistu "kuka ehtii eka" -menetelmällä, niin että kukin taiteilija valitsee itselleen mieluisimman tilan ja ripustaa miten parhaiten saa omansa esille.

Haihatuksen kesänäyttelyissä ei ole teemaa tavannut aiemmin olla, Kulttuurin kiertotie -kiertueella olemme kuitenkin valineet näyttelyille oman kokoavan nimensä ja myös seuraava kesänäyttely on nyt ensi kertaa koottu nimen alle. Taiteilijat eivät ole tästä suunnan määrittämisestä olleet pahoillaan, pikemminkin olen huomannut tälläisen edes löyhän  teemantapaisen inspiroivan paremmin kuin sen, että voi tehdä sitä mitä muutenkin tekee.

Ajattelen, että näyttelyt ovat kuraattorin taiteilijoiden teoksista luomia taideteoksia, siinä suhteessa tuo Annun heittämä värituubivertaus ei kuulosta edes pahalta. Karjana en sentään taiteilijoita ole koskaan ajatellut. Olen itse aina kokenut kuraattorina kuuluvani samaan joukkoon näyttelyyn osallistuvien taiteilijoiden kanssa ja tuntuisi pahalta joutua "vastapuolelle".

Hyvän näyttelyyn tarvitaan kuraattorin ja taiteilijoiden välillä toimivaa yhteistyötä ja molemminpuolista luottamusta. Haihatuksessa se on ainakin toiminut hyvin, siksi tuo juovan vetäminen kuraattorin ja taiteilijan välille hiukan kuohautti. En kuitenkaan kuvittele että suuren aikalaistaiteen katselmusta kuratoiva Annu Vertanenkaan on tarkoittanut tässä vähätellä kuraattorien osuutta, vaan on tällä sanomisellaan vain selvittänyt omaa tapaansa koota oma kuvataiteen "Baabelin kirjastonsa".

Kuraattorin asemaa mietitään myös Kiasmassa viikon kuluttua: http://kuraattorit.wordpress.com/ajankohtaista/