371350.jpg
Oikeesti en yleensä sauno.
Pirtsakka ja aikaansaapa äitikollegani Leppäsen Aini saunotti kumminkin kunnolla muutama vuosi sitten kesän päätteeksi. Sillä saunareissulla kylvettiin myös ajatuksen siemen sijaisperheiden kirjasta.

Joskus aiemmin erään nuoremme sosiaalityöntekijä ehdotti väitöskirjan tekemistä perheemme kokemuksista. Huihai, nauroin silloin, mutta ajatus jäi kytemään ja väitöksiähän sitten kirjaan tavallaan teimmekin. Olkoon syksyllä 2003 julkaistu Puuttuva napanuora siis vaikka haihatushenkinen väitöskirja. Siinä on piirroksin toteutettuna omia ajatuksiamme ja kokemuksiamme sijaisperheen elämästä, tilaa jätimme myös lukijan omille ajatuksille ja tulkinnoille.

Kyllä lämmittää mieltä huomata että tämä napiksemme porskuttaa edelleen. Silloin tällöin tulee vielä tilauksia ihan pelkällä puskaradiomarkkinoinnilla. Tänäänkin erään rannikkokaupungin perhetyön toimisto tilasi laatikollisen lisää, kun ovat todenneet pari vuotta sitten tilatut kirjat hyviksi työvälineiksi; "matkalukemiseksi" sijaisvanhemmiksi aikoville. Perheet ovat kuulemma käyttäneet kirjaa myös muistojen tallentamiseen.
Työvälineeksi me sitä tehdessämme suunnittelimmekin, emme oppaaksi vaan oivallusten lähteeksi.


Vau!
Eipä ollut turha saunareissu!