602549.jpg

Viime viikolla kävi Veli Granö pistämässä installaationsa pystyyn. Se kuulemma poistaa säteilyt  lisäaineet. Kaikesta. Kuulostaapa aika fengshui -hommalta. Mutta mikäs, uskotaan pois! Ei kai siitä vaaraakaan voi olla. Hienoa kun tuli taas myös ääntä näyttelyyn, ihan rauhallista tällä kertaa, ajattelinkin mennä granö-huoneeseen aina jos tuntuu kierrokset kiihtyvän liikaa. Kas niinkin voi käydä kun näyttelyn avajaisiin on enää vajaat kaksi viikkoa!

Pauliina Turakka Purhosen ollessa näyttelypystytyksissään lapsuuspaikoillaan Ahvenanmaalla sai kuumeinen Kalle onneksi äitinsä apukuskikseen tuodessaan taiteilijaparin työt tänne.  Ja heihoi, vaikka olinkin jo Kallen vielä vaiheessa olleesta installaatiosta nähnyt kuvaa jo talvella, yllätyin ilahtuen. Siinä on jotain käsittämättömän melkein-epämiellyttävää, äijäilyä, josta jäi taas kummallisen hilpeä mieli, joku ilmassa oleva tunne jota en ihan täysin nappaa. Tykkään sellasista töistä, joita en ihan pysty itselleni selittämään, niistä tulee vaan se OLO. Minusta taidetta ei pitäisikään liikaa selitellä.

Pauliinan muotokuvia tuli vintille. On se taitava! Ja ne pohjat! Näytti olevan ties mitä osin vähän rikkinäisiäkin levyjä, tarjottimia ja  vanhoja kaapin ovia. Ohhoh! sanoimme kun huomasimme yhden pohjana olevan perinteisen kankaan kiilakehyksissä. Tämmösestä turhan tärkeilemättömästa tekemisen meiningistä tykkään kans. Maalaukset ovat kyllä sitten ihan muuta kuin hutaisten tehtyjä.