489874.jpg
Eino Viikilän työhuoneen ohjeistusta. Vierailijoille -ei taiteilijalle itselleen - tarkoitettua, otaksun.

Huh. on jo huhtikuu. Se tietää ihan ruumiillistakin työtä. Näyttelytilojen ja alueiden siivoamista, raivaamista, remppaa, rakentamista, kantamista, kuskaamista, siirtämistä, nostamista. Niin ja omat teoksetkin pitäisi tehdä. Nekin jäävät tietysti aina tänne loppusuoralle. Aamujoogasta ei passaa nyt yhtään luistaa, että pysyy kroppa vetreänä.

Huhtikuun 21.-22. päivinä on vielä yksi uusi mielenkiintoinen rysäys; Jyväskylän Kirjamessut. Sinne menemme yhdessä Teatterikoneen kanssa esittelemään tätä joutsalaista kulttuurin kurmeetamme. Jyväskylän Paviljongin D-Halli on kokonaan keskisuomalaisen kulttuurin elämysten torina kun viitisenkymmentä alan toimijaa esittelee siellä toimintaansa. Nämä ovat ensimmäiset Jyväskylän kirjamessut ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja hienolta mahdollisuudelta olla siellä mukana. Kulttuurin lavalle saimme kummallekin päivälle lava-aikaakin, sen meinaamme pistää performanssiksi.

Kesänäyttelyn taiteilijoitakin rupeamme hetimiten herättelemään, kohtahan noita teoksia voi jo vaikka tuoda, viimeistään kuitenkin toivomme ens kuun puolen välin aikaan kaiken taiteen olevan jo täällä. (O-Ou, sanoo varmaan tästä moni taiteilija).

Viikilän pariskunta kävi täällä eilen vauhtia hakemassa. Pääsi kuulemma käymään ihan niinkuin Eino uumoilikin; ei pitäisi kertoa liikaa etukäteen. Hän kun kertoi meille etukäteen visionsa, niin sehän sammui. Nyt sitten tilan katsastettuaan hän uskoo paremmin saavansa otteen tekemiseensä.
Eikä me nyt enää edes kyselty keskeneräisiä suunnitelmia, vaan annetaan taiteilijan luoda rauhassa. Me luotamme sieltä kyllä tulevan taattua viikilää.