1268762587_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Taiteen Keskustoimikunnan uusi puheenjohtaja nostatti viime viikolla pienen kesänäyttelyn kasöörin niskavillat pörhölleen. Tärkeässä pestissään vuoden vaihteessa aloittanut Leif Jakobsson ehdotti museopostituslistalla taidetoimikuntien jäsenille, läänitaiteilijoille ja hallintohenkilökunnalle ilmaista tai ainakin alehintaista pääsymaksua kulttuuritapahtumiin. Arrgh!! Miksi?

Taiteentukija ja rahoittaja perustelee ehdotustaan näin sanoen: toimikuntien ja lautakuntien jäsenet jakavat asiantuntijoina taiteilijoille, työryhmille ja yhteisöille valtion apurahoja ja avustuksia. Tehtävässään he toimivat luottamushenkilöinä eivätkä saa siitä palkkaa. Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajana toivon, että heillä olisi mahdollisuus ilman henkilökohtaisia lisäkuluja nähdä ja kokea kotimaisen taiteen kenttää mahdollisimman laajasti.


Ajatus ei ole uusi. Pikemminkin taitaa olla jonkinlainen maan tapa, että ainakin museo-taidenäyttelyihin alalla toimivat "aseveljet" päästetään ilmaiseksi sisään. Alalla toimivat ovat ymmärrettävästi kiinnostuneita taiteesta ja käyvät näyttelyissä muita ahkerammin, joten tämä ilmaiskävijöiden osuus kokonaiskävijämääristä ei ole ihan pieni.

Näyttelyn järjestäjänä (usein ilman palkkaa) tiedän että joka ikinen portilta tuleva euro on tärkeä. Toivoisinkin Taiteen Keskustoimikunnan päinvastoin ohjaavan yllä mainittuja henkilöitä maksamaan pääsymaksunsa iloisesti mukisematta ihan jo esimerkiksi muille. Eiköhän suurella taiteen rahoittajalla sentään olisi varaa kustantaa nämä pienet pääsymaksut henkilökunnalleen.

Valtion tukemat instituutiot päästävät sisään pääsymaksutta kaikenkarvaisten korttien vilauttajat, mutta alan pienten puurtajien ei sitä ole useinkaan mahdollista tehdä, vaikka mieli miten tekisi. Se aiheuttaa eriarvoisuutta. Pressikortti tuntuu olevan aika monessa lompakossa, sen lisäksi Haihatusnäyttelyyn on  pyrkinyt ilmaiseksi sisään ihmisiä ties millä verukkeella; taiteilijaseurojen jäsenien lisäksi jopa tielaitoksen ja teoston henkilökunnaksi itsensä esittäneitä henkilöitä.  Näissäkin tapauksissa olettaisin että työnantaja voisi maksaa työstä aiheutuvat menot. Sitä paitsi haistan hienoista lahjonnan/kiristyksen tuoksahdusta noissa työn varjolla maksutta sisäänpyrkimisissä, ainakin silloin kun selvästi tullaan näyttelyyn, eikä sitä työtä suorittamaan.

Voisin  suositella sekä näille Taiteen Keskustoimikunnan ihmisille, että kaikille muillekin liittymistä Haihatuksen Henkeen, jonka kaikille jäsenille lähetämme ilmaiseen sisäänpääsyyn vaikka joka päivä oikeuttavan VIP-kortin.

kuvassa Pekka Suomäen Ikiliikkuja (2009)