Olen jo hiihtolenkeilläni kuullut titityytä. Kevättä siis pukkaa. Pukkaa myös Haihatuksen lintukirjaa, sillä (kirja-)vauvakuumehan siinä sitten iski kun on päässyt näkemään Morganin onnea saadessaan uudet kirjalliset tuotoksensa käsiinsä.

Pöytälaatikossani on jo pari vuotta ollut puolitekoisen lintukirjan piirroksia ja värssyjä. Tein sen viimein valmiiksi ja siellä se nyt on Gummeruksella painettavana.  Innoitus lintukirjaan tuli vanhalta Haihatustalon savupiipussa pesivältä naakkapariskunnalta. Kesänäyttelyn pihapuuhissa olemmekin joutuneet tutustumaan välillä melko läheisesti, eräänkin kerran pihalla työskennellessämme naakat vahtivat liikkeitämme tiukasti ja lähestyivät hyvinkin uhkaavasti välillä. Päättelimme sen olevan lentoharjoitus-ikäisten poikasten suojelua. Tiedänhän tämän; emo kun olen itsekin!

Naakankakkaa niminen värssy- ja piirroskirja ei ole monista lintulajeistaan huolimatta mikään biologinen tietoteos, ennemminkin se on kertomus kasvusta munasta vanhaksi varikseksi. Yhtälailla ihmisten kuin lintustenkin.

Tämä ei ole kirjan tekstiä, tulipahan vaan mieleeni lopuksi että:

Naakankakkaa kannattaa kaikkien katsoa, lukea loruja linnuista ja oppia oikein olemaan!