1079875.jpg

Eilen poikkesimme Ylä-Savossa taideturneella. Emme ole aiemmin käyneetkään Iisalmen AnnaArtissa, joka osoittautui ihan kelpo galleriaksi. AnnaArtin tämänhetkinen näyttely ei kovin syvälle meihin napannut, mutta leikekirjasta näimme siellä olleen aiemmin haihatuskelpoistakin taidetta.

Käväisimme pikipäin myös syrjäisellä haihatusmiehen synnyinseudulla Runnin kylällä.
Runnin kylpylän läheisyydessä oleva Neulatammi katsastettiin myös edelleen tallella olevaksi. Neulatammi on joessa oleva pato, jonka kuohuissa kylpemällä pääsee kaikista vaivoistaan. Sieltä kait se on tämänkin perheen terveys ja vetreys peräisin.

Runni vaikutti näin pimeänä marraskuisena päivänä kovin surullisen hiljaiselta. Kyläkauppias Reijo kertoili kylän hiipumisesta, persoonat ovat kuulemma kaikonneet, viimeisenä mohikaanina enää naapurin Joke, joka vielä jaksaa porskuttaa ihan niinkuin ennenkin. Näitä joka kylän Jokeja varten kai nuo kyläkaupatkin jotenkin pihisevät. Justiisa oli Joke nytkin kaupassa käynyt.

Lapinlahden taidemuseo on sympaattinen. Tuoksukin on kotoisempi kuin perinteisessä museossa tai galleriassa. Siellä on tällä hetkellä esillä meille mieluinen näyttely. Osin tuttuakin; Mervi Eskelisen taiteeseen olemme tutustuneet jo aiemminkin, kävimme joskus talvella 2000 hänen kotonaan teoksia katsastamassa. Mervin taide on naisellinen versio usein niin miehisestä haihatushenkisestä taiteesta.

Kuopion taidemuseoonkin ehdimme iltapäivällä. Paikan etsiminen keskustassa yksisuuntaisten katujen labyrintissä vei jo fiiliksiä maalaissuoriin liikenneyhteyksiin tottuneilta. Museossa oli iloinen satukuvitus-näyttelyn ripustuksen meininki päällä. Silti pikkuisen kiireinen hermoja kiristävä tunnelma jäi päälle. Varsinkin tietysti kun pääsimme tällä kertaa näkemään vain yläkerran vanhoja kokoelmien aarteita.

Pimeä päivä! Onneksi taide piristi.