Makaako maa vai ihminen

2.9.2009 12:02
Kuva: Pirjo Nenola

Etualalla Pekka Suomäen Niin makaa -työ. Taustalla Pauliina Turakka Purhosen Haavansörkkijä, Antonius ja emakko ja takana vasemmalla Kalle Turakka Purhosen Haba haba

Pirjo Nenola

Ihminen voi joutua kuvaannollisesti makaamaan piikkilankavuoteella, jos petaa itselleen sellaisen tilanteen. Tai maa voi maata niin.

Haihatuksen Kulttuurin kiertotie -kokonaisuuteen kuuluva Niin makaa -näyttely Taidehalli Art Annassa kokoaa teeman alle kymmenen eri ammattitaiteilijan herätteleviä teoksia eri tekniikoilla.

Yksi niistä on Pekka Suomäen - aiemmin kesällä Iisalmen Kamera Biennale 2009 -kuvasarjakilpailun voittaneen taiteilijan - Niin makaa -työ, siis se piikkilangalla pedattu sänky. Piikkilangasta Suomäki on muotoillut myös Amore-sydämen ja Varjo-sateenvarjon.

- Maaseudun tila ja sen muutos ovat minulle läheinen teema. Ruostunut piikkilanka näyttäytyy sen ilmiön symbolina. Aidat on koottu rullalle ja samaa vauhtia menee rullalle koko maaseutu, Suomäki sanoo.

Näyttelyn kuraattoreilta Merja Metsäseltä ja Raimo Auviselta näyttelyssä on molemmilta yksi työ. Metsäsen Satu on valkoinen leninki, jonka helma on tahriintunut sen alla olevassa hiilikasassa. Auvinen Minäminäminä on pienikokoinen, vähän vinksallaan oleva hahmo.

Niin makaa -näyttely on kantaaottavampi kuin Haihatuksen Kulttuurin kiertotiehen liittyvä, Runnilla ja Reittulan Riihessä sekä Runnin ja Paaslahden maastossa oleva Ihatsu Art. Huumoria ei kuitenkaan ole suljettu pois Art Annassa syyskuun ajan viihtyvästä näyttelystäkään - irvokkaaseen tai traagiseen asiaankin voi liittyä eheyttävää naurua.

Otetaan esimerkiksi Kalle Turakka Purhosen kolmiulotteinen työ Ken tästä käy. Haju paljastaa, että seinälle nostettu ovi on rakennettu tupakan tumpeista, ei oksatapeista. Toivo on siis heitetty.

Vesa Väänäsen installaatio Työttömän päiväkirja taas nostaa heti mieleen sanaparin päähän potkittu.

Mauri Korhonen se varsinainen vitsiniekka onkin, ja hänellä on tapana yhdistää itseironia kuvataiteen klassikkoteoksiin - ehkä vähän samaan tapaan kuin Kaj Stenvall yhdistää ankkansa klassikoihin. Korhonen käyttää maalauksissaan etupäässä omia kasvojaan ja vie teini- ja älykköhuumoria yhdistelevää taidettaan vielä toiseen potenssiin maalausten nimissä.

Hänen töitään ovat mm. Mauri Korhonen - mies, joka vaihtoi sulakkeen ja Kaikkien kahvinjuojien kuningas, Pihlajakadun paavi - omakuva pannumyssy päässä.

Heikki Morgan Hämäläinen on mm. rakentanut ruostuneen Zombien, entisen voimahahmon, joka nyt joutuu nojailemaan keppiinsä.

Sauli Sormuselta mukana on Rakkauden peili, rikkoutunut sellainen, mutta edelleen heijastava. Outi Markkanen on rakentanut mm. Pakokomeron, ulkoapäin räiskyvän punaisen sermin, jonka sisäpuoli on vuorattu lomakohteista lähetetyillä postikorteilla.

Ensimmäinen työ, joka näyttelystä väistämättä iskee silmään, on kuitenkin Pauliina Turakka PurhosenHaavansörkkijä, Antonius ja emakko. Kolmiulotteinen tekstiili-installaatio antaa sytyt vähintään novellin työstämiseen.