1820068.jpg

Pohvinrinteen koululaiset kävivät tänään näyttelyssä. Luokkia tuli toinen toisensa jälkeen pitkin päivää, ekaluokkalaiset jäivät kuulemma vielä orientoitumaan koulunkäyntiin, muutoin oli koko koulu liikekannalla, pari luokkaa ja Mieskonmäen kyläkoulu tulevat vielä perjantaina kirkkoreissun jälkeen. Hienoa.

Koululaiset viihtyivät hyvin, emmehän sitä koskaan toki ole epäilleetkään. Riemun kiljahduksia kuului sieltä täältä, Väänäsen keltainen pallo; Kärpästen herruus oli jo aiemmin todettu tieltä ohikulkiessa, nyt se piti käydä heti tutkimassa tarkemmin, Koskisen Köröhöylä mittareineen oli poikain mieleen, Tommisen pakkotyöläinen herätti kipeitä sairaalamuistoja ja "pakko" aiheutti voimakkaita tuntemuksia. Tuukan Rakkaus -ääniteoksen luota lähti lauma nuoria kiljuen karkuun kun sieltä kuului ihan suomen kielellä: "minä rakastan sinua, sydämeni musertuu sinusta!" Ilmeisesti ulkomaankieliset ai lav juut ja ti aamot olivat olleet vielä jotenkin hihitellen hallittavissa. Viidennen luokan muutaman tytön ja pojan ryhmä taisi kuitenkin ihan parhaiten ottaa teoksen haltuun, kun väänsivät vintillä salaa voluumiä lisää Villityn musiikkiin ja tanssivat improvisoiden Sormusen vaikuttavan "otan tulisen hevosen" teoksen keskellä.

Päätteeksi lapset saivat vielä hien pintaan ajellessaan menopelilainaamon kulkuneuvoilla  niin että tanner jyrisi. Taisi tulla hoidettua kuvistunnin lisäksi musiikki ja liikuntakin. Uskon että näyttelystä jäi hyvä maku ja taidenäyttely -sana sai hitusen lisää myönteistä väriä.