1143651.jpg

Pieni punainen auto on kulkenut tällä viikolla satoja kilometrejä. Eilisen Tampere-reissun jälkeen oli tänään vuorossa Lappeenranta, joka on meille ihan vieras kaupunki. Varsinaista kohdettamme Taidemuseota uumoilimme pieneksi tilaksi jossain kaupungin keskustan tylsissä kerrostaloissa. Vaan harmaan usvaisen kaupungin läpi ajettuamme kuljimme pienen tunnelin "kuoleman portin" läpi  ja sen jälkeen aukenikin taivas.
Museo on nimittäin vanhan linnoituksen alueella, hienossa vanhassa miljöössä, Suomenlinnan linnoitukseen verrattavassa paikassa.

Näyttelynä oli meneillään Tapani Kokon taidetta ja sekin yllätti iloisesti. Kokon veistoksia olemme kyllä nähneet, mutta nyt oli seinillä lisäksi suuria kaksiulotteisia kuvia. Lämpimiä, ystävällisiä, ristiriitaisia. Siihen kohuun, mikä näyttelystä on syntynyt lapsille muka sopimattomasta liiallisesta pornografisuudesta, en viitsi edes mainita kuin vinosti hymyillen ja hiukan huokaisten. Eivät lapset näissä pornografiaa näe,  näiden teosten pornografia on tiukkapipoisten aikuisten korvien väleissä.

Vietimme pitkän tovin Linnoituksen alueella saaden asiantuntevan opastuksen koko alueen historiaan. Kävimme alueen oppaidemme kanssa kävellen läpi ja poikkesimme sisään mielenkiintoisissa kohteissa;
museoissa, kadehdittavan upeassa kuvataidekoulussa, idyllisessä kahvilassa ja käsityöläisputiikeissa.

Onpas hienoa löytää tällaisia vanhoja paikkoja säästettyinä ja korjattuina uuteen käyttöön. Kuulimme hirmutarinoita verenvuodatuksista ja teloituksista. Maan uumenissa on kuulemma paljon ruumiita ja taloissa kummittelee.

Hienoa ettei paikka kuollut hirmuisuuksiin, vaan elämä alueella jatkuu jättäen menneet kauheudet nykyisten ja tulevien hyvien aikojen pohjaksi. Alueella on kyllä ollut uhkansakin, onneksi ovat bisnesmiesten suunnittelemat hotelliketjut kuitenkin jääneet rakentamatta tälle kauniille Saimaan rannalle. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat sinnikkäästi puolustaa vanhan säilyttämistä.