Mutta mihin suuntaan -näyttelyssä: Kalle Turakka Purhosen Maksalaatikko Magnum, taustalla Raimo Auvisen Pikavippikonttori

Viime viikolla kävimme purkamassa Varkauden näyttelyn. 

Mutta mihin suuntaan niminen näyttelymme Varkauden kirjastossa oli mielestämme yllättävän onnistunut, odotettuakin parempi. Ajatukset ja teokset loksuivat kohilleen sopivasti. Vieraskirjan mukaan siellä oli käynyt väkeäkin ja kiitoksiakin oli kirjattu, joten emme valita vaikka paikallinen lehdistö tyytyikin vain toteamaan tiedotteen pohjalta. Se etteivät tiedotusvälineet enää lähde kuin urheilutapahtumiin taitaa olla totta.

Lehtipuhallinorkesterin kauneimmat joululaulut -performanssi dokumentoitiin ja video on nyt toimitettu Tampereelle esille Manual -näyttelyyn. Sen käymme katsomassa paikan päällä jonain päivänä.

Lappeenrannassa käymme porukalla jonain viikonloppuna tässä kuussa. Käymme katsomassa Etelä-karjalan taidemuseon Vihreää Makasiinia mittanauhojen ja kameroiden kanssa, koska huhtikuussa ripustamme sinne hienon näyttelyn koko kesäksi. Tila ainakin on haastavan erilainen.

Onneksi sitä ripustaessa siellä Saimaan rannalla on jo kevät! Varkaudessa oli mennen tullen lumipyryä.

.

Varkauden purkajat Outi, Merja, Mauri ja Raimo (kameran tällä puolen Pekka)

Raimon Galleria Joutsan Kesän avaus -tapahtumassa torilla 2008

Lainaus Joutsan Seutu -lehdestä 13.01.2010:

Sattumia

Ideoita löytyy toriparlamentista

Joutsan Seudun viime vuoden viimeisessä numerossa julkaistiin juttu Länsitien alueen suunnittelusta. Jutussa maanmittausinsinööri Jari Lämsä toivoi kansalaisilta uusia ideoita alueen kehittämiseksi.

Joutsan torikahvion toriparlamentissa olikin heti tartuttu tuumasta toimeen. Jo lehden ilmestymisaamuna oli syntynyt ainakin yksi idea, jossa voitaisiin hyödyntää lehdessäkin esiteltyä alustavaa suunnitelmaa.

Torikahvion väki näet muisteli, että paikallisen taidelaitos Haihatuksen valikoimaan olisi ainakin männävuosina kuulunut jonkinlainen liikuteltava puusee. Lehdessä esitellyssä suunnitelmassa puolestaan on torin keskelle piirretty varaus "haihatustaiteelle". Toriparlamentissa oltiinkin sitä mieltä, että nyt voitaisiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja sijoittaa Haihatuksen puusee torille. Samalla ratkeaisi torin vessaongelma.

Sattumia -palstan toimituksen väki huomauttaa, että mikäli Haihatus-pusee ei olisi käytettävissä, löytyy paikalliselta työvarikolta ammattitaitoa uuden, mutta toki vähemmän taiteellisen, puuseen tekoon.

Ja olisihan se ekologinen ratkaisu.

Markku Parkkonen

lainasi
Merja

Taidelakko, Pekka Purhonen 2009 (motorisoitu esinekooste) Manual, Työväenmuseo Werstas, Tampere 9.5.2010 saakka

Sunnuntaiaamuni menee silloin tällöin pilalle kun hesari ei jostain syystä kolahdakaan tänne periferiseen maitolaiturin seinässä olevaan postiluukkuumme. Tänään lehti kyllä tuli ja pääsin sitä kahvikupin ja kaurapuuron kanssa ajan kanssa selaamaan, mutta:

Viidestä kulttuurin sivusta vajaa sivu oli pyhitetty kuvataiteelle ja lähes koko sivun arvio otsikolla Talvi yllätti korkealla tasollaan hehkutti kaunista talviluontoa! Alanurkassa oli sentään yksi pikkuruinen oikea kuvataidearvio. Aamuni alkoi vihaisesti; miksi ihmeessä maksan tästä lässyttämisestä, haen aamuisin säällä kuin säällä paksun small talk-koosteen ulkoa ja vähän myöhemmin kannan sen sinne takaisin jätepaperinkeräyslaatikkoon. Voisin hyvinkin tyytyä ihan ilmaiseksi ihailemaan sitä ympäröivää luontoa ja höpistä naapurin kanssa että onpa säitä pidellyt.

Onhan se talvi nyt todella kaunis, mutta mielestäni sen arvioimisen paikka ei ole kulttuurisivuilla, sille löytyy tilansa ja lukijansakin varmasti muualta. Jos tuollaisella kirjoittamisella pyritään "madaltamaan kynnystä kaikelle kansalle" niin tosi matalalle on menty. Ainakin minä etsin kulttuurisivuilta kirjoituksia taiteesta en säästä, enkä varmaan ole ainoa. Päiviteltäköön näitä huikeita ilmoja päivittäisissä kohtaamisissa ja sosiaalisissa medioissa, mutta puhutaan painetussa sanomalehden kulttuurisivuilla kuitenkin asiaa.Tuskinpa urheilusivujenkaan lukijat riemastuisivat, jos sivun verran ihailtaisiin vaikkapa eläinten liikkumisia.

Ärsyynnyttyäni ärsyynnyin lisää maakuntalehtemme kulttuurisivuilla. Iso kuvataidejuttu oli kyllä ihan oikeeta asiaa kuvataidenäyttelyn yhteydessä, vaikka ei arvio ollutkaan. Lähinnä siinä ärsytti se ajatus, että ehkä jos tämä näyttely olisi ollut jossain muussa kuin lehden omassa galleriassa, juttua ei ehkä olisi tehty. Vai luulenko vain? Olenkohan jo vähän vainoharhainen? Jostain syystä tuntuu, että kirjoitukset tehdään nykyään niin kovin helpolla ja halvalla. Käytetään valmiita tiedotteita ja mainostetaan omaa lehteä samalla. Mikäs sen näppärämpää jos ei tarvitse toimitalosta ulos ollenkaan.

Jäänkin nyt mielenkiinnolla odottamaan kahta asiaa; meneekö hesarin Talvi-arvio muiden tärkeiden taidearvioiden tavoin myös Kritiikkiportti -portaaliin ja kirjoittaako keskari muistakin Jyväskylän taiteilijaseuran juhlavuoden näyttelyistä, kuin tästä sen omissa tiloissa olevasta. Tietysti toivon tästä myös keskarin gallerian näyttelystä oikeaa arviotakin, ehkä se tuleekin vielä myöhemmin.

ärhentelee
Merja

Taidettako -blogi täyttää tänä talvena viisi vuotta, joten jos välillä tuntuu että rupeaa junnaamaan, ihmekös tuo. 

Päämajassa olemmekin pohtineet olisiko blogille jotain tehtävissä, pitäisikö ruveta kehittymään jonnekin päin vai pitäydymmekö edelleen oman navan esittelyssä viisivuotiaan tavoin. Eritoten koska Haihatus on huolissaan taiteen esillepääsyn vähenemisestä julkisissa tiedotusvälineissä, tahdomme kehittää tätäkin tiedottamisen väylää ja keskustelun kanavaa.

Kuvakulmaa laajentaaksemme pyysimme uusia kirjoittajia mukaan ja hommaan lupautuivatkin reippaasti urheat kuvataiteilijat Pekka Suomäki ja Kalle Kurakka Purhonen. Merja jatkaa kirjoittamista Haihatuksen päämajasta käsin ja Raimokin saattaa pohdiskella joskus jotain.

Oikeassa sivupalkissa on kirjoittajien esittelylinkit ja ehkä he kertovat itsestään vielä lisääkin.

Kuvissa vasemmalta oikealle, Pekka, Raimo ja Kalle. Ei kai miehiltä, joilla on näin persoonallinen ote kahvikuppiin, voi odottaa muuta kuin luovia ja kipakoita kirjoituksia.

kirjoitti Merja

Outi Markkanen: Valo pimenee (Mutta mihin suuntaan -näyttelyssä, Varkauden kirjasto 3.2.2010 asti)

Tämänpäiväinen Keskisuomalaisen kulttuurikolumnisti näpäytti kulttuuritoimijoita kissanhännän nostamisesta.

Lehti on jo useana vuonna koonnut toimijoiden mielestä vuoden sykähdyttävimmät kulttuuritapaukset vuoden vaihteen numeroonsa. Erityisesti tänä vuonna siellä kyllä pisti kieltämättä silmään tietty sisälämpöisyys. Tavallaan ymmärrän kyllä, vaikka odotankin kulttuuri-ihmisiltä sen verran avarakatseisuutta ja sopuisuutta ettei ihan omaa tarvitsisi nostaa, vaan voi hyvällä huomata toistenkin tekemisen.

Löytyisikö tuolle hätäpäiselle omakehumiselle  tarpeensa tässä ajassa. Mistä lie  lamoista vai lomista johtuukaan, että tiedotusvälineissä huomioidaan uhkaavan vähenevästi taiteita oikeasti arvioiden ja keskustellen. Tiedotteiden pohjalta tehtyjä puffeja ja viihteellisiä sepustuksia vielä tehdään, mutta eivät ne riitä. Missä luuraavat kunnon kriitikot ja kulttuuritoimittajat! Haloo!  Näyttelyistä kirjoitetaan kevyesti kertoen ja luetteloiden, miten on "kivasti käytetty kierrätysmateriaaleja" tai muuta pinnallista ja sisältöä ei nähdä, vaikka se olisi kuinka syvällistä.

Kaipaan aikoja jolloin voin lehdestä lukea taiteesta ja oivaltaa asian toisenkin puolen.

Taiteentekijät tarvitsevat näkyvyyttä, näyttelyt ja näytelmät tehdään nähtäviksi -ja keskusteltaviksi.  On aika turhauttavaa tehdä näyttely ja purkaa se jonkun ajan päästä, jos ei siinä välissä ole tapahtunut mitään. Lehti ei arvioi, yleisö ei löydä, kukaan ei näe eikä sano mitään.

Tähänkö on tultu, että jokainen nähköön vain omansa ja arvioikoon oman tekemisensä, kun kukaan muu ei sitä tee.

Lehtipuhalliorkesterin puhaltaja K. Turakka Purhonen ylittämässä katua Tampereella 14.12.2009

Jouluhan meni että sujahti taas ja vuodenvaihde on vuorossa.

Haihatuksen kymmenes juhlavuosi on päättymässä ainakin jos kalenteria noudatamme. Mutta mitäpäs me noudattaisimme! Kulttuurin kiertotie mennä porskuttaa edelleen, sillä vielä on jäljellä neljä kiertue-näyttelypaikkaa: Varkaus, Pieksämäki, Kerava ja Lappeenranta.

Tiistaina 5.1.2010 alkaa Varkauden kirjastossa Mutta mihin suuntaan -näyttely ja sitä nyt välipäivinä järjestelemme. Taiteen tekemiseenkin on hyvät edellytykset tällaisissa pyhän ja arjen rajatiloissa, kun ei oikein virallisia toimistoasioita voi hoidella. Jospa Varkauteen saisimmekin jotain tuoretta itseltäkin, saas nähdä.

Huomenna käymme Outin kanssa Varkaudessa katsomassa Kaisi Koivumäen näyttelyn ja samalla tietysti mittailemme tiloja sillä silmällä. Maanantaina pidämme reippaan ripustussession ja tiistaina olette tervetulleet näyttelyyn!

keskellä Kalle Kallio ja puhumassa Pekka Suomäki

Kulttuurin kiertotien teknologiaa taiteen kautta käsittelevä Manual -näyttely avattiin Tampereen Työväenmuseo Werstaalla maanantaina. Lehtipuhallinorkesterin kauneimmat joululaulut -konsertti esitettiin ensin ulkona kaupungilla kaikelle kansalle tasapuolisesti, heillekin jotka eivät tosiaankaan aikoneet tulla minnekään näyttelyn avajaisiin.

Teknologia vaikutti paitsi näyttelyn taiteeseen myös avajaistilanteeseen, sillä avajaispuhuja myöhästyi puolisen tuntia junan myöhästymisen takia. Tilaisuudessa puhui ensin museon johtaja Kalle Kallio ja Haihatuksen puolesta sanoi muutaman sanasen Pekka Suomäki, jonka jälkeen pääsi näyttelyn virallisesti avaamaan kansanedustaja Pertti 'Veltto' Virtanen. Kaikki kolme puhuivat hyvin ja asiaa. Kiitos puhujille. 

Tarjoilut olivat mahtavat ja maittavat, kiitokset siitä Werstaalle.

Ohjelmana saimme kuulla kirjailija/runoilija J.K.Ihalaisen kymmenminuuttisen Kone -runon.
Se oli ihan nappi tähän tilaisuuteen.  Kiitos siis myös runoilijalle.

Ja kun kiittämään ruvettiin, niin kiitos näyttelystä Outille, Pekalle, Maurille, Kallelle, Morganille, Veskulle ja Purhoselle.

Näyttely on avattu, menkää katsomaan!

J.K.Ihalainen                                                                                   Veltto Virtanen                             näkymä Manual -näyttelystä

Haihatuksen taiteilijoista koottu Lehtipuhallinorkesteri konsertoi Tampereella kauneimmat joululaulunsa maanantaina 14.12.2009. Tilaisuus on avoin puolituntinen yleisötapahtuma, joka kulkee Keskustorilta Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kautta Väinö Linnan aukiolle, Työväenmuseo Werstaan pihalle

Konsertti on osana Työväenmuseo Werstaalla samana iltana avattavaa teknologia-teemaista Manual -näyttelyä. Ohjelmistoksi on valittu ajankohtaan ja tapahtumapaikkaansa, kaupungin jouluhulinaiseen keskustaan, hyvin sopiva lehtipuhaltimille sovitetut Kauneimmat joululaulut. Soittimina ovat Tampereen kaupungin aidot lehtipuhaltimet.

Konsertin jälkeen klo 18-20 avataan Werstaalla Haihatuksen Kulttuurin kiertotien Manual -näyttely ja avajaisiin toivotetaan kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi.

Kauneimmat joululaulut -konsertti kuvataan ja liitetään mukaan näyttelyyn.

 http://www.haihatus.net/tapahtumat.php

Nelostien remontin yhteydessä suljetaan Joutsassa Jousitien (ja Koiravuorentien pohjoispään yhteys nelostielle ja siksi tehdään uusi tie Huttulan risteyksestä Koiravuoreen, missä Haihatuskin on. Tie tulee tähän meidän Himasen mutkaan, joka taidetaan tuntea nykyään jo Haihatuksenkin mutkana. Ainakin tulevasta tiestä näytetään käytettävän Haihatuksen nimeä, kuten tuossa yllä olevassa toissapäiväisessä Keskisuomalaisessakin näyttää räntätyn.

Hymyilyttäähän tuo. Varsinkin näin Kulttuurin kiertotie -hankeen kesken nähtynä. Haihatus ei tuota tietä ole pyytänyt - ja se tulee Haihatukselle yllätyksenä. Itse asiassa tuollekin puolelle miljoonalle saattaisi kyllä löytyä tähdellisempiäkin kohteita, ainakin tästä tulevan tien päästä katsottuna. Toivottavasti se tie sitten tosiaan päättyy siihen mutkaan, ettei joku kohta keksi että sehän voisi jatkua tuosta pellon yli suoraan.

Nimi kyllä kuulostaa niin hivelevältä, en taida Haihatuksentietä ruveta kovasti vastustamaan. Toivon vaan etten sitten kuule mistään supatusta että nykkö ne saa puolen miljoonan tien! Meiän verorahoilla!

Ripustamme parhaillaan Tamperreella Manual -näyttelyä Työväenmuseo Werstaalle. Eilen viisistään; Merja, Raimo, Kalle, Pekka ja Outi, joista kaksi viimemainittua palasivat illalla Keski-Suomeen.  Kalle jäi vielä kerallamme teoksia pyörittelemään tähän iltapäivään asti.  Nyt jatkamme ainakin huomiseen asti vielä valojen laittoja, sähköistyksiä, teosluetteloita ja -lappuja.

Näyttelyssä on vähän yli kolmenkymmentä teosta yhdeksältä taiteilijalta - tai oikeastaan yhdeltätoista - sillä Haihatuksen taiteilijalistaa vahvistavat Tuija ja Matti, jotka tulevat kuvaamaan Lehtipuhallinorkesterin maanantaisen Kauneimmat joululaulut esityksen videoksi mukaan näyttelyyn. Muutaman varuilta mukanamme tuomamme teoksen jätimme suosiolla pois, ettei näyttely tukehtuisi tahi silppuuntuisi. Innolla odotan huomisaamua, jolloin museon Jussi lupasi tulla auttamaan valojen laitossa, nyt  on vielä niin kolkon kelmeätä ja hallimaista. Valoillahan se viimeinen silaus tehdään.

Viikonvaihteen vietämme koto-Joutsassa ja maanantaina palaamme takaisin Tampereelle, tulkaahan muutkin!

- Lehtipuhallinorkesterin Kauneimmat joululaulut 14.12. Keskustorilta klo 16.30 lähtien.

- Manual avajaiset 14.12. klo 18 Työväenmuseo Werstaalla (ilmoittautumiset 9.12. mennessä Werstaalle)

- Manual -näyttely 15.12.2009 - 9.5.2010 Työvänmuseo Werstas

Mauri Korhonen, mies joka vaihtoi sulakkeen (Mauri Korhonen)

Tampereen taiteilijaseuran Täydellinen ympyrä -lehti on ilmestynyt. Siellä on asiaa Haihatuksestakin.

Tampere onkin seuraava Kulttuurin kiertotien etappimme. Huomenna viemme kuorman sinne taidetta ja ensi viikolla ripustamme Tampereen Työväenmuseo Werstaalle teknologia-teemaista taidenäyttelyä. Huomaankin taas että olemme tekemässä hyvää näyttelyä! Tosi vaikuttavia teoksia on nimittäin tulossa. Emmekä aio sössiä ripustuksessakaan.

Näyttely käynnistyy  maanantaina klo 16.30 Keskustorilla kun Lehtipuhallinorkesterimme töräyttää Kauneimmat joululaulunsa Tampereen kaupungilta lainaamillaan puhaltimilla. Tapansa mukaan noin seitsenpäinen orkesteri pistää maapallon pyörimään kulkiessaan Hämeenkadun ja Kuninkaankadun kautta Werstaan pihaan Väinö Linnan aukiolle. Konsertti kestää puolisen tuntia ja on ihan ilmainen yleisönäytös.  Sisällä museossa pidettävät avajaiset sitä vastoin edellyttävät kutsutuilta ilmoittautumista ennakkoon. pst: jos et ole kutsua saanut, ota yhteyttä -vielä ehtii!  Näyttelyn avaa kansanedustaja Pertti Veltto Virtanen, runonlausuntaa esittää J.K.Ihalainen ja tarjoiluakin on. Ja ennen kaikkea hieno näyttely.

Manual on Tampereella toukokuun 9.päivään asti, eli viisi kuukautta.

Tänään on Joutsan kirjastoon viety toinen toistaan hienompia joulukuusia.

Ne ovat siellä esillä tämän viikon ajan ja mieleisintään voi käydä äänestämässä. Lauantaina 5.12. Joutsan yrittäjien joulunavausjuhlassa julistetaan sitten yksi näistä kaikkein kauneimmaksi. Kuusi ja sen koristelijat taitavat saada palkakseen tekemisen mielihyvää sekä mainetta ja kunniaa edustamilleen yhteisöille. Äänestäjien kesken arvotaan materiaalisempiakin palkintoja.

Haihatukseltakin pyydettiin edustusta kisaan. Ja mikä ettei, onhan Haihatuksessa hyvä joulukuusi! Ostettu Joutsan torilta jo vuonna 2006. Kisa on yhteisöille suunnattu, mutta kun en kertonut muille niin sain koristella ihan itekseni, Raimo kun ei näistä dekora-näpertelyistä piittaa, vaan rakentaa mieluummin vaikka panssarivaunua.

Kuusen koristeluun käytin mummulta pari viikkoa sitten saamiani pellavalankanyssäköitä, pumpulia ja bernhardilaiskoiran alusvilloja. Tähdeksi valikoitui piparkakkumuottisydän ja vanhan kuusenjalan peitteeksi juuttisäkki ihan vaan värisomistussyistä.

A´Vot, siinäpä Haihatuksen kestävän kehityksen joulukuusi; ei kuluta sähköä, ei kaipaa edes vettä! Pitää paikat siistinä ja perheen siivousvuorolaisen hermot leppeinä; ei rapistele edes neulasia.

Käykääpä tällä viikolla Joutsan kirjastossa, se on muutenkin ihan kiva paikka keskellä kirkonkylää. Äänestäkää Haihatuksen kuusta, se on se ruskea.

Uuden pakettiauton haikailuihimme riensi apuun Ylen iloinen auto-ohjelma Puskuri. Ensin toimittaja kyseli  tarpeitamme ja etsi sopivia vaihtoehtoja, joista toi kuvaajan kanssa tänään näytille ja koeajoon parhaimmaksi katsomansa.

Auto oli ensin teatraalisesti piilossa punaisen kankaan alla, kuten kuulemma näissä ohjelmissa on tapana. Täytyy myöntää ettei ole tullut katsottua tätä kun ei mitään muutakaan autoiluun liittyvää ohjelmaa. Uuden auton suhteen isoimmat omat odotukseni taitavat olla kuljetustilavuuden lisäksi ne tästä nykyisestä puuttuvat lämmitys ja radio. Värilläkään ei ole niin väliä, kun se kuitenkin on tarkoitus maalata edeltäjänsä tapaan rätväkän väriseksi.

Tässä tarjolle tuodussa pakussa oli kyllä kiva BIG-alkuinen rekkarikin, mutta muuten siinä oli kyllä luultavasti hiukan liian pieni kuljetustila. Koeajolla aloin itse kyllä olla sille jo myyty, olihan se lämmin ja siinä oli radio. Mukavahan siinä oli istua ja kuskikin oli ajo-ominaisuuksiin ihan tyytyväinen. Mutta kun se teosten kuljettaminen vaatii sitä tilaa, niin jäämme kuitenkin vielä miettimään. Tämän saisimme kyllä valmiiksi tingittyyn hintaan Hyrylästä, muttamutta. Toimittaja kertoi myös muista katsastamistaan vaihtoehdoista, jotka saattaisivat meitä kiinnostaa, eli puntaroitsemme, kompromisseihin saatamme väkisinkin joutua tyytymään, kun kaikkea ei voi saada.

Puskurin ohjelmat alkavat maaliskuussa. Saattaa olla että asettaudun katsomaan ainakin yhden ohjelman.

Veli G ajoi tänään aikaisin aamusta Helsingistä (tai Porvoosta) tänne hakemaan porilaisen  Irja Alisen tekemät Enkelin ja kaksi humanoidia takaisin tekijälleen Poriin. Kyseessä olevat henkimaailman edustajat olivat kesällä Haihatuksessa esillä. .

Veli on dokumentoinnut Irjan tarinointia näiden henkiolentojen tekemisestä ja siitä rinnakkaistodellisuudesta mistä ne hänelle ilmestyvät ja vaativat tulla tehdyiksi näkyvään muotoon. Video oli myös kesänäyttelyssä mukana.

Nämä betonista tehdyt veistokset ovat painavia. Enkeliä ei ihan yksin eikä oikein kaksinkaan nostella, mutta siirtyihän tuo peräkärryyn kun kolmisin vekslasimme. Toivottavasti se meni ehjänä perille asti, sillä matka oli pitkä, puolen Suomen mittainen. Liekö matkan pituus ja teoksen painavuus ollut syynä siihen ettei teos aiemmin päässyt kotiinsa. Olimme luvanneet Irjalle sen viemisen, mutta se siirtyi ja siirtyi meidän huidellessa ihan toisella puolen maata Savossa. Taiteilija taisi teoksen jo tyystin siirtyneen keskisuomalaiseen rinnakkaistodellisuuteen.

Noh nyt se lähti Velin kyydissä sen näköisessä kuormassa että kyllä taitavat perässä ajavat muistaa pitää riittävän turvavälin.

Kiitos Irjalle ja Velille!

No niin.

Tässä ne ovat; minun kotisivuni, vaarsoguud: www.merjametsanen.net (olenko nyt siis viimeinkin olemassa)

Tein ne jonkinlaiseksi portfolioksi, kokoamaan ja kertomaan tekemiseni, heh; referenssit! Kas, olenhan toki moneen myytävänä!

Tutustukaa ja kehukaa, kiitos!

viimestä silausta  Lapinlahden taidemuseolla lokuussa 2009

Pillimehua ja pilsneriä alkaa olla lopussa Lapinlahdella, puramme näyttelyn maanantaina ja tiistaina. Pistin äsken Sormusen Saulille viestiä purkusuunnitelmista ja kysyin ehtiskö hän mukaan purkuun. Samalla kerroin ikävät uutiset; Saulin veistos oli lapsiryhmän vierailun tuiskeessa pudonnut ja saanut pienen kolhun alanurkkaan. Sauli vastasi että "maanantai käy, kaikki käy, kaikkia meitä maailma kolhii, se vahvistaa!" Saulilla on oikea asenne, se piristi päiväni.

Tässä pystytysten ja ripustusten väleissä teemme välillä omaa taidettakin. Raimo on jo toista viikkoa rakentanut Tampereen Manual -näyttelyyn uutta teostaan työhuoneeksi näppärästi kehkeytyneessä (kaaostuneessa) näyttelytilassa. Vähän päästä sieltä kuuluu: "MEERJAA! tuus käännetään tämä!" tai "sanos nyt, kuinka tää tehtäis". Sen verran voinen teosta valottaa että syntymässä on suuri, musta, miehinen, ajankohtainen ja piikikkäästi kantaaottava teos. Tänään kiersimme Joutsan kahta rautakauppaa ja yhtä Tokmannia etsiessämme styroksin päälle liimattavaa materiaalia. Tutkimme jopa paikkakunnan vahakankaat sillä silmällä, mutta onneksi kotoa löytyikin sopivaa rullakaihdinkangasta.

Itsekin olen omia Tampereen teoksiani rakennellut  ja välillä päässyt jopa piirtämään tilattuja kuvituksia. Tilattujen kuvien piirtäminen annetusta aiheesta tuottaa aina alkuun tuskaista ähisemistä ja runsasta ajan sekä paperinkulutusta. Piirtäminen on kivaa, mutta haasteellista. Kun lopulta olen itse tyytyväinen lopputulokseen, eikä kotikriitikkonikaan sano että kyllä sä pystyt parempaankin, lähetän kuvat ja syön sormiani hädissäni. Onneksi kuitenkin aina on myös tilaajalle kelvannut.

Ihan yllättäin olen  piristynyt väsäämään omia henkilökohtaisia kotisivuja ja ne taitavatkin tulla valmiiksi asti itse tehden. Jyväskylässä vaikuttava perheen ehdottomasti kriittisin oikolukijani kyllä jo antoi yllättävän myönteisen lausuntonsa, tosin ison viilauslistan kanssa. Lähipäivinä sen kuitenkin päästän ilmoille. tättärää.

Eilen avattiin Jyväskylässä kehystämö Patinan tuulikaapissa sijaitsevassa piskuisessa Tuulikaappigalleriassa Outi Markkasen Säkeniä ja saälppyä näyttely. Siellä oli t u n g o s! Syystä että Outi on suosittu taiteilija ja hyvä ystävä niin monelle, ei pelkästään siksi että tila on pieni. Outin avajaisiin on aina ilo osallistua, vaikka kuten muissakin näyttelyissä siihen taiteeseen ei avajaisissa niin tarkasti malta (tuulikaappigalleriassa myöskään mahdu) tutustumaan. 

Minulta on joskus kysytty 'etikettiä' siitä että pitääkö avajaistaiteilijalle viedä lahja. Itse en etiketin takia veisi, jos taiteilija on tuttu ja haluan viedä, niin vien.  Outi kyllä sai paljon kaikenlaista, mutta tuskin hän niiden takia säteili, vaan kaikkien niiden ystävien takia jotka olivat lähteneet viettämään räntäsateista perjantai-iltaa Outin taiteen äärelle.

Näyttely oli  taattua Outia, pientä tarkkaa oivaltavaa kaunista täyttä asiaa. Kannattaa ehdottomasti poiketa Yliopistonkadun varressa sijaitsevassa Patinan Tuulikaappigalleriassa. Se on paikkanakin helmi!

Yllä oleva Mauri Korhosen "Teidän syntinne ovat poispyyhityt" teos on vielä ensi viikon esillä Pillimehua ja pilsneriä näyttelyssä Lapinlahden taidemuseossa. Teos on tehty pyyhekumeista ja on vielä kesken, Mauri toivookin apua yleisöltä teoksen valmiiksi saattamiseen. Kumeja voi lähettää hänelle (Pihlajakatu 30, 77600 Suonenjoki)  tai viedä Lapinlahdelle teoksen vieressä olevaan keräysastiaan.

Mauri ei ole ainoa keräilevä taiteilija, kaikenlaista tarvetta tuntuu olevan monellakin. Siksi Haihatus on nyt avanut taidemateriaalin virtuaalisen kaatopaikan, jonne voi ilmoittaa sellaiset turhat romppeensa, joille voi edes kuvitella jollain taiteilijalla olevan käyttöä materiaalina. Taiteilijat voivat puolestaan siellä etsintäkuuluttaa kulloinkin tarvitsemiaansa.

Ajatus kaatiksesta on syntynyt keskusteluista taiteilijoiden kesken.  Haihatuksen taiteilijoita suurin osa käyttävää kierrätysmateriaaleja taitessaan. Materiaalia keräillään tuttavilta, kirppiksiltä, roskiksista ja kaatopaikoilta. Haihatukselle on ehdotettu ison hallin hommaamista, josta voisi käydä valitsemassa milloin mitäkin. Toisaalta monet ihmiset tarjoavat Haihatukselle materiaalia, jota otettaisiin mielellään enemmänkin vastaan, jos vaan olisi sitä varastoa.

Nyt on siis kuitenkin tällainen virtuaalinen kaatopaikka, jossa toivomme tavaran vaihtavan omistajaa. Kaatis on ilmainen, sinne voi sähköpostilla ilmoittaa tarvittavaa tai luovutettavaa roinaa.

Käykääpä kaatiksella!

Näyttelyiden pystytykset ja purkamiset ovat henkisen luovan työn lisäksi hyvinkin fyysistä kuntoilua. Sen sai taas kroppa muistaa purkaessamme Iisalmen Ihatsu Artin. Kantamista, työntämistä, nostamista ja kiipeilyä, tässä tapauksessa jopa katolle kiipeämistä ja suolla rämpimistä. Kropparääkistä siirryimme apuraha-anomusten henkisempään aivovoimisteluun. Onpas tämä taidekulttuurinen työ monipuolista ruumiin ja hengen kunnossapitoa!

Eilen olimme YLEssä koko päivän Kulttuurikuntofoorumissa, johon oli kutsuttu kaikki kumppanit. Päivä oli hyvinkin antoisa, olihan siellä paljon innostunutta kulttuuriväkeä. Aamupäivän saimme tietoa erilaisista kulttuurikunnon kohentamiskeinoista ja iltapäivän puolella etenimme työpajojen kautta visioimaan tulevia. Puhetta piisasi ja verkostoja versosi. Mukavan innostava päivä, toivottavasti sille seuraa vielä jatkoa.

Yleensä suhtaudun kyynisesti kaikkiin hankkeisiin, ne kun liian usein ovat vain hetkellisiä yhtä tyhjän pyräyksiä. Kulttuurikunto taitaa olla niitä, joista jotain jää käteenkin.

Ai niin...hanke-sanalle siellä yököteltiin ja toivottiin löydettäväksi parempi, joten miettikää sitä ja ehdotelkaa!