Räsymaton hoito-ohjeita

Haa, keksinpäs taiteelle taas uuden, ties kuinka monennen määritelmän; taide on kuin mattopiiska.

Julkinen keskustelu taiteesta ei ole tänä talvena tyytynyt vain pikkuisen pinnasta puistelemaan, vaan on piiskannut yhteiskuntaamme ihan kunnolla - ja mikäs siinä, ainahan puhtaaksi piiskatut matotkin viihtyisyyttä lisäävät. Matonpiiskuustakin voidaan tosin olla montaa mieltä, saattaahan se jatkuva hakkaaminen joskus käydä loimilankojen kestävyyden päälle, vaikka toki pölyt poistaakin.

Ensin tuli Guggenheim-kauhistus. Kun valtakunnan pääkaupungissa päätettiin aloittaa selvitystyö Guggenheim -museon perustamisesta Helsinkiin, virisi asiasta melkoinen älämölö puolesta ja vastaan. Piiskaamassa olivat kaikki kimpassa, niin taiteen ystävät kuin vihamiehetkin.

Sitten tuli postmoderni tekotaide -mäjäys. Nyt rottingin varressa reuhtoi kaikkeen uuteen ja vieraaseen kielteisesti suhtautuva Perussuomalaisten puolue. Eduskuntaan itseään tunkeva, kansan asialla oleva puolue haikaili jo haudassaan makaavien taiteilijoiden muinoin tuottaman kansallistaiteen perään. Elossa olevien kokeellisen taiteen tekijät se sen sijaan jättäisi tyystin omaan ja itse ansaittuun rappiotilaansa.

Toki täällä meillä maakunnissakin siivotaan. Heinolan ratapihan Ite-Puiston veistokset eivät ole kaikkien mieleen, vaan ne joutaisivat hyvinkin pois häiritsemästä ja kaatopaikalle kärrättäviksi. Sysmän Morganismi -taidekokonaisuus hiipunee vähitellen syrjäiseen sijaintiinsa periaatteella "mitä ei nähdä, sitä ei ole".

Joutsassa on tämän keväinen Koiravuori-haihatus nostattanut jo lähes hiekatkin Jousitieltä. Keskustelu Koiravuoren kiinteistön myymisestä Taidelaitos Haihatuksen kehittämistarpeisiin käy kuumana kaikissa mahdollisissa medioissa kustipostin tuomasta nimettömästä törkyviestistä ajankohtaisesti asiaa seuraaviin televisiouutisiin.

Vihaiset ja taidevastaiset viestit kirjoitetaan usein tikkukirjaimin, eikä omaa nimeä kehdata pistää alle. Välillä sanotaan rumasti, piiskana käytetään politiikkaa; kunnallista päätöksenteko-byrokratiaa, kaavoitusta, verotusta ja muita järkeenkäypiä tekosyitä. Selväksi käy kuitenkin se ihan olennainen asia, että taide on ihan täyttä humpuukia ja hömpötystä: sitä ei täällä haluta kattella, viekää ne rumat romunne vaikka Hartolaan!

Puhdasta tulee ja ilma raikastuu, kun asiat sanotaan niinku ne on. Taide on sielun lailla ihmisen sisin henkisyyden tyyssija, jossa hyvä ja paha käyvät jatkuvaa taistoa. Se pitää meidät valppaina ja osoittaa suuntaa sinnekin, minne ei oma geenikarttamme "turvallisuusyistä" ehkä koskaan ohjaisi.

Keskustelu taiteesta on aina hyvä asia. Onhan piiskaaminen matoillekin hyväksi, koska se poistaa kuteiden pinnasta väriä sumentavat pölyt ja loimien välistä hitaasti rikkihiertävän hiekan. Jossei rottingilla piiskaaminen auta, pestään juuriharjalla tai jos matto ei kestä, kudotaan uusi. Taide ei lopu koskaan, kudetta piisaa.

sanoi Merja Itä-Häme -lehden Päivän vieraana 21.04.2011