Haihatuksen niitty on taas tänä kesänä upea ja puutarhan puolellakin kukkii monia luonnonvaraisia kukkia. Parhaillaan on ainakin valkoapilan aika, mutta kyllä sinisiä kelloja ja päivänkakkaroitakin on vielä. Leikkasin tänään nurmikkoa varovasti vain kulkuväyliltä kun tahdon antaa kukkien kukkia.
Käyn usein iltaisin kastelemassa puutarhapajan istutuksia ja ihailen samalla päivittäin lisääntyviä ruukkuja hyllyillä. Eipä puutu suomalaiselta lomakansalta luovuutta; hyllyihin on ilmaantunut toinen toistaan hauskempia kasveja jotka näyttävät jopa kasvavankin. Tosin kaikkia ei ole taidettu edes tarkoittaa kasvaviksi. Innolla odotan nouseeko mitään ruukusta, jonka kyljessä lukee "itää -on punainen" -ja monia muita; esimerkiksi "selluroosa" ja "pääkalloja" -ruukkuja tarkkailen myös mielenkiinnolla.
Kävin äsken ihailemassa ilta-auringossa kylpevää niittyä ja katsastin samalla Päivin ja Kaisan "täydellistä väriympyrää" ja -jo vain huomasin että pottuahan sieltä paraatinurmikko-lohkosta taitaa sittenkin pukata! Useassa kohtaa näkyi varovainen pieni karvainen vihreä lehdykkäinen. Hiukan ehkä myöhässä, mutta sittenkin! Luulimmehan jo ettei potutus onnistunut näiltä urbaaneilta jyväskyläläisnaisilta ollenkaan! OK, tiedänhän minä että Päivi on puutarhurioppinsa saanut ja Kaisa muuten vaan vihreä, joten ei pitäisi epäillä.
Kommentit