Kulttuuri - 16.08.2007

Taidetta sivusilmälle
Joutsan matkahuollon Jousi-Baarin galleriassa kulttuuri jalkautuu ihmisten keskuuteen.
835973.jpg

Joutsalaisen taidelaitos Haihatuksen takapirun Raimo Auvisen (vas.) ja jyväskyläläisen Matti Koistisen mielestä taidetta voi ja pitää tuoda yleisön luo. Joutsan matkahuollon Jousi-Baarissa kulttuuri kutkuttaa salakavalasti matkaajan mieltä ja kutsuu keskustelemaan.
KUVA: HEIDI PITKÄNEN

Viedään taidetta sinne, missä ihmiset ovat. Baareihin, kirjastoihin, virastojen auloihin. Yksinkertainen konsepti, eikä kovinkaan vaikea toteuttaa, jos vain antautuu ajatukselle.

Joutsan linja-autoaseman ja matkahuollon yhteydessä sijaitsevassa Jousi-Baarissa luovuuden on annettu kukkia kulttuurin ehdoilla viime marraskuusta saakka. Tavallista arkisemmalla näyttely-ympäristöllä halutaan madaltaa taiteen kokemisen kynnystä.

– Jo kirjasto on joillekin liian korkean kynnyksen takana. Täällä kävijäprofiili on kuitenkin hieman erilainen kuin näyttelyissä yleensä, luonnehtii joutsalaisen taidelaitos Haihatuksen Merja Metsänen.

Haihatuksen elämäntapataiteilijat Metsänen ja Raimo Auvinen innostuivat uudenlaisesta kulttuuriympäristöstä Jousi-Baarin isännäksi viime syksynä palanneen Erik Heinon kutsusta. Heinolle ajatus muovisista kaljamainoksista ja julisteista baarin seinillä oli ylitsepääsemätön. Tilanteen pelastajiksi vinkattiin haihatuslaisia. Yhteinen kieli löytyi nopeasti.

– Taidenäyttelyn paikaksi sopii mikä tahansa tila, jossa ihmiset liikkuvat. Ja hyvä vain, jos teokset puhuttavat asiakkaita. Osa kävijöistä on kiitellyt, osa ihmetellyt, Heino hymähtää.

Keskustelun heräämiseen kannustavat myös Haihatuksen takapirut, ympäristöä kunnioittaen. Hyvän maun rajoja ei lounaskuppilassa haluta rikkoa.

Uutta yleisöä

Luutuneita mielikuvia sen sijaan ravistellaan mielellään.

– Matkahuollon baarithan saattaa näennäisesti olla sellaisessa keskiolutmaineessa, mutta vaalimisen arvoinen miljöö voi tarjota muutakin ja tuoda taidetta uuden yleisön ulottuville. Ympäristö vaatii avarakatseisuutta taiteilijoiltakin, Auvinen pohtii.

Kesänäyttelystään kuulun ja palkitun taidelaitoksen toimintatapoihin ajatus taiteen tuomisesta "matkabaariin" sopi kuin nenä päähän. Ympäristö on haastava, se myönnetään.

Vaikka ajatus kutkuttaakin, veistoksia ja suuria installaatioita tilaan on hankala tuoda. Toistaiseksi näyttelysarjassa taidetta on ripustettu vain seinille, muun muassa sysmäläiseltä Heikki "Morgan" Hämäläiseltä ja korpilahtelaiselta Pekka Suomäeltä. Lähtökohtana on tuoda esille sekä debytoivia taiteilijoita että kovia ammattilaisia monipuolisesti, eri puolilta Suomea.

Parhaillaan Jousi-Baarissa ovat esillä jyväskyläläisen Matti Koistisen teatteriaiheiset valokuvat.

– Halusin valita vahvoja kuvia, jotka kertovat hahmoista ja ovat visuaalisesti kiinnostavia. Hetkeäkään ei käynyt mielessä, että kokoaisin näyttelyä tietylle yleisölle. Kävijä muodostaa taiteesta kuitenkin aina oman kokemuksensa, hän korostaa.

– Teatterissakin kokemus voi olla vaikuttava, vaikka näytelmä esitettäisiin kylätalossa. Ei seinistä kannata maksaa, vaan sisällöstä.

Julkinen tila kiehtoo ja haastaa

Kulttuurituottajaksi valmistuneelle Koistiselle Jousi-Baari on kiehtova nimenomaan julkisena tilana.

– Tutussa matkahuollon kuppilassa odotukset taiteesta eivät ehkä ole niin suuria, ja ihmisen on helppo astua sisään. Taidetta voi ja pitää viedä ihmisten luo. Tietyllä tavalla Jousi-Baarin kaltaisen gallerian yleisö on jopa tärkeämpää, koska heistä voi tulla uusia taiteen kuluttajia, jos tätä määritelmää haluaa käyttää.

Auvinen on samaa mieltä.

– Kun ihminen menee taidenäyttelyyn, se käyttäytyy tietyllä tavalla. Täällä on ihan erilainen ajatusmaailma. Kävijät eivät tule pääsääntöisesti katsomaan taidetta, mutta se ei tee kokemuksesta tai yleisöstä huonompaa.

– Ehkä täältä jää jotain itämään. Tullaan juomaan tuoppi kaljaa tai kuppi kahvia, ja siinä sivusilmällä rekisteröidään taide, tykätään teoksista tai ei. Taide toimii aina, kun se herättää tunteita.

Ajatus kulttuurin kylvämisestä pienten pitäjien linja-autoasemien matkabaareihin ja miksei myös isompien pysähdyspaikkojen sopukoihin houkuttelee taidelaitosta laajemminkin.

– Ympäri Keski-Suomen tai vaikka Helsingistä Ouluun. Oma Haihatus-linja, Metsänen ja Auvinen naurahtavat.