Ohjaaja-Annu on vonkunut jotain autonrämää lavastukseen, mutta Haihatuslavastus-osasto on suhtautunut asiaan varsin kylmän torjuvasti; näitä autonromuja kun on pihoilla ruukanut olla ihan kiusaksi asti. Ei kauaakaan ole siitä kun yhdestä päästiin eroon. Yksi vanha ruostunut popeda on kyllä totuuden nimessä tuotu romunkeräyksestä näyttelyynpäin, kun se oli niin pehmusen näkönen ja siitä tuli taidetta.
Joka tapauksessa Minusta tule isona -näytelmän hippirouva tarvitsi itselleen jonkinmoisen kärryn, joten lavastusosastokin sai ruveta myöntymään. Niinpä Annu ja Aaro olivat kyselleet autokauppiaalta jotain lainaksi kesän ajaksi -ja saivat! Peijakas sentään!
Eilen sitten hakivat sen porukalla ja johan tuolle lämpenivät lavastajatkin. On se niin kaunis!!! Ja siinä on kattotelinekin. Mikäs on neiti Kesäheinän vanhassa maijassa pössytellessä.
Autokauppias oli luvanut että siihen saa jotain maalatakin, mutta eipä taideta ihan paljon raatsia, ehkä vaan vähän Peace-merkkiä ja pari kukkasta.
Ensi-iltaan on enää yhdeksän yötä, mutta ei hätää; laulu raikaa pellolla tälläkin hetkellä. Huomenissa aikovat pistää poikaporukalla katsomokatoksen valmiiksi.
Muuten lavastus etenee kuin tuo vanha maija, hinaamalla, mutta tunteella. Ei isompia puutu enää, pikkuviilaamisia ja maalaamisia. Ja sit se on siinä. Ja hieno!
Kommentit