Tänään jatkui Haihatus menee baariin -näyttelysarja uudella ripustuksella kun Pekka Suomäki toi Korpilahdelta Viimeinen nousu kuvasarjansa Jousi-Baarin seinille Joutsan linja-autoasemalle.
Näyttelytiedote kertoo siitä näin:
Viimeinen nousu vie näköalapaikalle
Viimeinen nousu on korpilahtelaisen Pekka Suomäen kuvasarja, joka lähestyy maaseudun muutosta tuotannollisen toimintansa lopettaneen tilan miljöön kautta. Kuvat on toteutettu sekatekniikalla, jossa alkuperäinen paperivedos on useiden työvaiheiden – maalaamisen, hiomisen ja liimaamisen – kautta siirtynyt käytetylle muottivanerille. Rosoisella pinnalla patinoitunut aihepiiri on löytänyt vertaisensa asun. Aikaisemmin näyttely on ollut esillä Korpilahdella, Jämsässä ja Helsingissä.
Kolmen sisaruksen asuttama Tasakankaan talo sijaitsee Korpilahden Oittilan kylässä. Perille päästäkseen on taltutettava lyhyt, mutta raastava ylämäki – viimeinen nousu, jonka päältä avautuu näköala yhtä aikaa vanhan ja uuden vuosituhannen suomalaiseen maalaiselämään.
Kesinä 2000-2001 kuvatussa aineistossa pääosan saa kolmikko, joka kymmenhenkisestä pesueesta on pysynyt kodissaan: Annikki, Lauri ja vuodesta 1988 taloa isännöinyt Toivo. Jo isännän nimi kertoo paljon, mutta talonväen olemuksestakin voi lukea, että elämä jatkuu, vaikka tuotantopuoli hiljeni toistakymmentä vuotta sitten. Kaikesta päätellen historiallisten rakennusten muodostamassa pihapiirissä vallitsee tasapaino, jota tämän päivän henkiset ja fyysiset kurssiheilahtelut eivät kykene horjuttamaan.
Näyttelystä kirjoitettua:
"Hänen kuvistaan huokuu se luonnollinen arkitodellisuus, josta heinän ja mullan tuoksun voi melkein haistaa." (Keskisuomalainen)
"Realismia tai ei, Suomäki näkee maaseudun kauniin repaleisena ja tuskallisten reikien täyttämänä." (Koillis-Häme)
"Vaikka dokumentti on sisällöltään karu ja peittelemätön, on toivonkipinä, sopeutuminen ja tyytyväisyys nähtävissä tilan asukkaiden kasvoilta."
(Kaupunkilehti Vekkari)
Näyttelytiedote kertoo siitä näin:
Viimeinen nousu vie näköalapaikalle
Viimeinen nousu on korpilahtelaisen Pekka Suomäen kuvasarja, joka lähestyy maaseudun muutosta tuotannollisen toimintansa lopettaneen tilan miljöön kautta. Kuvat on toteutettu sekatekniikalla, jossa alkuperäinen paperivedos on useiden työvaiheiden – maalaamisen, hiomisen ja liimaamisen – kautta siirtynyt käytetylle muottivanerille. Rosoisella pinnalla patinoitunut aihepiiri on löytänyt vertaisensa asun. Aikaisemmin näyttely on ollut esillä Korpilahdella, Jämsässä ja Helsingissä.
Kolmen sisaruksen asuttama Tasakankaan talo sijaitsee Korpilahden Oittilan kylässä. Perille päästäkseen on taltutettava lyhyt, mutta raastava ylämäki – viimeinen nousu, jonka päältä avautuu näköala yhtä aikaa vanhan ja uuden vuosituhannen suomalaiseen maalaiselämään.
Kesinä 2000-2001 kuvatussa aineistossa pääosan saa kolmikko, joka kymmenhenkisestä pesueesta on pysynyt kodissaan: Annikki, Lauri ja vuodesta 1988 taloa isännöinyt Toivo. Jo isännän nimi kertoo paljon, mutta talonväen olemuksestakin voi lukea, että elämä jatkuu, vaikka tuotantopuoli hiljeni toistakymmentä vuotta sitten. Kaikesta päätellen historiallisten rakennusten muodostamassa pihapiirissä vallitsee tasapaino, jota tämän päivän henkiset ja fyysiset kurssiheilahtelut eivät kykene horjuttamaan.
Näyttelystä kirjoitettua:
"Hänen kuvistaan huokuu se luonnollinen arkitodellisuus, josta heinän ja mullan tuoksun voi melkein haistaa." (Keskisuomalainen)
"Realismia tai ei, Suomäki näkee maaseudun kauniin repaleisena ja tuskallisten reikien täyttämänä." (Koillis-Häme)
"Vaikka dokumentti on sisällöltään karu ja peittelemätön, on toivonkipinä, sopeutuminen ja tyytyväisyys nähtävissä tilan asukkaiden kasvoilta."
(Kaupunkilehti Vekkari)
Kommentit