Viime pyhänä haksahduimme onneksi kahvila Hypoteekkiin kuuntelemaan runonlausuntaa ja laulantaa. Paikalliset äänenkäytön mestarit Seppo Pänkäläinen ja Matti Hyyppä esittivät Aleksis Kiveä ja Eino Leinoa lausuen ja laulaen.
Hypoteekki onkin mitä oivallisin tällaisen intiimin matinean estradiksi ja tupa olikin sopivan täynnä väkeä. Mieli ihan rauhoittuen eheytyi, kun hienostuneessa vanhan ajan kahvihuoneen miljöössä pääsi ajankohtaisten pihansiivousten ja muiden arkiaskareiden ikeestä hetkeksi hienosti paakelsin ja kahvikupillisen äärellä kuulemaan komeaa miehistä laulua ja lausuntaa.
Laulu säestyksineen soi kokemattomallekin runon yleisölle armahtavan pehmeän laskun ja vierastavat ennakkoasenteet saivatkin kyytiä, eihän tuo niin outoa ollutkaan, monet lauluista olivat ihan tuttuja. Mukavasti laulusta lausuntaan rytmittäen matinea piti mielenkiinnon yllä, eikä päässyt pitkästyttämään, kuten vähän saatoin alkuun pelätä.
On sitä osattu ennenkin tekstiä pykätä, niinkuin nyt vaikka nämä Leino ja Kivi. Vaikka olisi varmaan muinoin muutakin puuhaa ollut ja välineetkin taisivat olla jopa kehnompia kuin isän vanha flaijerikynä. Ajat ja välineet muuttuvat, ihmisetkin, mutta runot ja laulut siirtyvät lausuttuina ja laulettuina entisajan hämäränhyssyhetkien tunnelmoinneista nykypäivän kahvilamatineoihin. Hyypät ja Pänkäläiset pitävät hengissä Leinon ja Kiven sanoja.
Onneksi kumminkin on näitä sanan ja sävelten taitajiakin ollut! Ja on edelleen!
Hypoteekki onkin mitä oivallisin tällaisen intiimin matinean estradiksi ja tupa olikin sopivan täynnä väkeä. Mieli ihan rauhoittuen eheytyi, kun hienostuneessa vanhan ajan kahvihuoneen miljöössä pääsi ajankohtaisten pihansiivousten ja muiden arkiaskareiden ikeestä hetkeksi hienosti paakelsin ja kahvikupillisen äärellä kuulemaan komeaa miehistä laulua ja lausuntaa.
Laulu säestyksineen soi kokemattomallekin runon yleisölle armahtavan pehmeän laskun ja vierastavat ennakkoasenteet saivatkin kyytiä, eihän tuo niin outoa ollutkaan, monet lauluista olivat ihan tuttuja. Mukavasti laulusta lausuntaan rytmittäen matinea piti mielenkiinnon yllä, eikä päässyt pitkästyttämään, kuten vähän saatoin alkuun pelätä.
On sitä osattu ennenkin tekstiä pykätä, niinkuin nyt vaikka nämä Leino ja Kivi. Vaikka olisi varmaan muinoin muutakin puuhaa ollut ja välineetkin taisivat olla jopa kehnompia kuin isän vanha flaijerikynä. Ajat ja välineet muuttuvat, ihmisetkin, mutta runot ja laulut siirtyvät lausuttuina ja laulettuina entisajan hämäränhyssyhetkien tunnelmoinneista nykypäivän kahvilamatineoihin. Hyypät ja Pänkäläiset pitävät hengissä Leinon ja Kiven sanoja.
Onneksi kumminkin on näitä sanan ja sävelten taitajiakin ollut! Ja on edelleen!
Kommentit